20080719_25.jpg20080719_26.jpg

Tytöt, Fantsu ja Doro, tulivat ensimmäisinä ja ehtivät riehua Bichon kanssa pahimman höyryn pois, ennenkuin pojat tulivat intoa puhkuen paikalle. Frodo innostui Bichon nähtyään lämmittelemään vanhaa suhdetta, mutta Bicho oli täysi pettymys. Viime kerran kiihkeä suhde oli radikaalisti jäähtynyt. Frodo yritti kovasti päästä kevään tunnelmiin ja teki parhaansa puhaltaakseen suhteeseen edes vähän hehkua, mutta Bichon mielestä suhde oli loppu. Piste.

20080719_27.jpg20080719_28.jpg

Lähdimme kauniisti ja hallitusti kävelemään kotinurkiltamme (ei vedä, älä vedä, miksi vedät, lopeta vetäminen; BICHO ÄLÄ VEDÄ) vieressä olevaan keskuspuistoon, joka näin kaupunkilaisen näkökulmasta on metsä. Päästimme jossain vaiheessa koirat irti ja pelkäsin jonkun pahaa aavistamattoman vastaantulijan (joka pelkää koiria) tulevan vastaan, mutta ehkä kuitenkin laumamme oli sen verran äänekäs, että yllätyskohtaamisista ei ollut pelkoa.

20080719_29.jpg20080719_30.jpg

Koirat ottivat johdon ja kulkivat ihan mukiinmenevänä laumana hallitusti eteenpäin. Määränpäänä oli hiekkakuoppa, jossa omat koiramme leikkivät usein, ennenkuin ostimme mökin. Tuli ihan isoäitimäinen olo, kun kaikki pennut oli pesty ja laitettu niin kauniisti ja sitten onnistuin viemään heidät hiekkakuopalle (puolustukseni: omilla koirillani on aina ollut siellä ihan ylettömän hauskaa).

Omien lasteni isoäiti isän puolelta tapasi aina antaa lapsille paljon suklaata, kun menimme käymään (lapset niin pitävät suklaasta). Halusin niin kovasti antaa itsestäni ja lapsistani hyvän kuvan ja lapset olivat aina vimosen päälle puunattuja ja juhlatamineissaan... Sitten isoäiti joka vierailulla tarjosi patukkakaupalla suklaata. Tiedättekö miltä lapset sen jälkeen näyttivät? Ruskeilta.

No, mitä sitä menneitä muistelemaan. Pennut näyttivät joka tapauksessa hiekkakuopalla ollessaan energisiltä ja virkeiltä leikkiessään ihanan pehmeässä rantahiekassa.

20080719_31.jpg20080719_32.jpg

20080719_50.jpg20080719_35.jpg

20080719_33.jpg20080719_34.jpg

Fantsu päätti kaivaa käytävän Kiinaan (suomalainen sanonta). Se oli melko päättäväinen puuhassaan.

20080719_36.jpg20080719_37.jpg

Pennuilla olisi ollut virtaa loputtomasti, mutta jotta ne eivät olisi täysin nääntyneet, jatkoimme kävelyä metsäpolulla, joka johtaa ympyränä takaisin ihmisten ilmoille.

Oli ihanaa nähdä pentuja, ne ovat niin reippaita! Ulkonäöllisesti ne ovat hyvin samankaltaisia, ehkä hännät ovat selkeimmät tuntomerkit niiden juostessa ja leikkiessä yhdessä. Itse olin jo niin tottunut niiden pantoihin, että automaattisesti silmät aina hakeutuivat pantoihin pennun tullessa kohdalle.

Frodo oli juuri sellainen kuin muistinkin. Se on mukava koira ja täynnä energiaa. Harmi, että sen suuri rakkaus antoi sille rukkaset. Frodon tuntien uskon sen ajattelevan, että naiset ovat vain oikullisia. Seuraavan kerran kun tavataan, Frodo on paremmin valmistautunut oikuttelevaan morsiameensa ja saa suhteen varmasti uudelleen lämpenemään. Ehkä hän ei vain yrittänyt tarpeeksi? Vai oliko Bicho vain kaino, kun lapsetkin siinä vieressä hääräsivät... Ehkä jos hän houkuttelisi Bichon ensi kerralla vähän sivummalle, ihan nopeasti vain...

20080719_38.jpg20080719_39.jpg