Teidän olisi pitänyt nähdä tyttäreni ilme, kun rankan päivän jälkeen mainitsin meidän kotimatkalla poikkeavan poimimaan Hemlokin mukaamme. Hemlokin mukana tuli pari isoa muoviloodaa multaa, jotka juuri ja juuri mahtuivat takapenkille. Autossa oli koiria 5 kappaletta. Hemlokki parkkeerattiin tyttöni syliin. 

Kun tulimme kotiin, mieheni oli yhtä iloisen yllättynyt Hemlokista kuin tyttäreni. Lisäksi hän kommentoi hieman rumasti mullasta lähtevää muhevaa tuoksua. 

Mutta nyt Hemlokki ja minä näemme yhteisen tulevaisuuden edessämme. Hemlokkiparka oli saanut häädön entiseltä pihaltaan ja sillä oli uhkana joutua roskikseen.

"Istutin kesällä pikkukanadanhemlokin kaivonrenkaan sisään. Vesi ei kuitenkaan imeydy kunnolla sen alla olevaan tiiviiseen maahan, ja hemlokki on jatkuvasti liian märässä mullassa eikä varmastikaan kykene talvehtimaan siinä. Lisäksi aiomme laittaa sen paikalle kompostorin. Hemlokki on jo alkanut kärsiä märkyydestä, mutta on vielä hengissä. Haluatko sen vai heivaanko roskiin? Se viihtyy parhaiten täydessä varjossa (pieni auringonvalo ei haittaa) ja hyvin ravinteikkaassa mullassa, joka on melko kosteaa (ei tykkää liiasta kuivuudesta). On melko talvenarka ja pitää suojata suoralta kevätaurigolta. Viihtyy parhaiten suojaisessa paikassa esim. isojen puiden tms. alla. Pysyy naurismaisena mättäänä (max alle metrin korkea ja 1,5 metriä leveä)."