Vikat kerrat on aina hieman haikeita, kun ryhmään ja koiriin ehtii kiintyä. Jokaisella on aina omat tavoitteensa ja omat haasteensa. Niitä sitten jää joskus turhankin paljon miettimään. On aina kiva muistella, millainen ryhmä oli ensi kertaa sen nähdessäni ja miettiä, millainen se on nyt ryhmän hyvästellessäni.
Ehkä näemme vielä ensi keväänä.
Ja sitten vielä yksi kuva vikasta agilitykerrasta. Suurin ongelmamme? Pimeys. Kuvassa olemme vasta rakentamassa rataa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.