Vihdoin, viimeinen ponnistus ja nyt koko matka kuusiaitaa on kitketty mustikoista, ruohosta ja vuorenkilvistä. Kuusiaidan pohjalle on levitetty katetta ja vettä on tullut taivaalta sen verran, että pienet kuuset ovat virkistyneet. Halleluja ja Herran haltuun. 

Raidan juurelle perustamamme kukkapenkki kukoistaa. Se kaipaa vielä jotain kivaa, mutta mietin sitä sitten myöhemmin.

Omenat kasvavat ja keltainen kukka kukoistaa, mikä sitten onkaan.

Vasemmalla pieni köynnöshortensia, jonka parempi puoliskoni ystävällisesti kaivoi ylös ja auttoi sirtämään pois kuusiaidan tieltä (pientä jupinaa kuului) viime kerralla mökillä käydessämme. Köynnöshortensia näyttää selviytyneen hyvin ja toivottavasti se ehtii juurtua ennen talvea kunnolla. Alla näkyvä karviainen maistui todella hyvälle. Pensas  oli melko täynnä marjoja, mutta söin ne kaikki siltä istumalta.

(Voi voi) kasvimaani. Älkää kysykö mitään, uskokaa, että siellä se on, rikkaruohojen ja vadelmien alla.

Kuusiaidan tieltä kitkettyjä vuorenkilpiä, niitä tuli täysi kottikärryllinen. Vesimittari näytti ilahduttavaa 35 mm sademäärää.

Ja alla vuorenkilvet istutettuina. Ne näyttävät kuin olisivat olleet siinä aina, eikö vain?