20080909_06.jpg

Sain kaikki kolme lastani kuvaan, mutta koska sievä tyttäreni ei halunnut märkää naamaansa kuvaan mukaan, märkiä naamoja ei siis kuvassa ole, vaikka minusta ne olisivat hyvin kuvastaneet tunnelmaa...

Fantsu oli mukana edustamassa Bichon pentuetta. Fantsu oli aluksi hieman innoissaan, mutta rauhoittui sitten ja osasi ihan kivasti esim. seisomaan jäämisen ja luoksetulon.

Kaikki koirat olivat kuin uitettuja rottia ja kenttä lätäköiden peitossa... Kaikilla omilla koirillani on vaatteita lähes joka lähtöön (pitkälahkeisia takkeja, mantteleita, enstexiä, sadevaatteita, villatakkeja, fleecepukuja, karvavuorisia takkeja, nahkatakkeja...), mutta villakoira ja takki on hieman konstikas yhdistelmä, jota nykyisin välttelemme.  Syynä on yksinkertaisesti turkin huopaantuminen kainaloista ja nilkoista. Kun takin ottaa pois, on edessä huopien auki karstaaminen. Minusta helpointa on kotiin tultua ottaa pyyhe ja yksinkertaisesti kuivata koirat.

Pikkukoirat, jotka palelevat herkimmin, ovat meillä treeneissä yleensä takin alla (vetoketju auki tai puolittain kiinni) kainalossa odottamassa omaa vuoroaan (agilityssa ja tokossa). Miinuksena on tietysti omien vaatteiden likaantuminen, mutta toisaalta koira lämmittää kainalossa mukavasti ja etenkin agilitypuolella kylmästä aiheutuvilta venähtämisiltä vältytään. Bicho taas ei ole koskaan osoittanut palelemisen merkkejä ja vaikka osoittaisikin, tuskin sitä kainalooni ottaisin...

Kävimme läpi seuraamisen (normaali kävely, juoksu ja hidas kävely), seisomaan jäämisen, luoksetulon ja perusasennon.

Kurssilaisilla on vielä yksi kerta edessä, mutta yhteenvetona ja rankasti yleistäen: Kaikki ovat edistyneet, seuraaminen on hankalaa, yksittäiset liikkeet pääsääntöisesti onnistuvat, palkkaukseen pitää kiinnittää enemmän huomiota (mistä koiraa palkataan, mitä toimintoa vahvistetaan).