Matkapäiväkirja:

"Lauantaiaamuna herätyskello soi klo 5 ja heräsimme pirteinä kuin peipposet. GPS ei toiminut ja ajoimme näppituntumalla (= Yaelin ohjeiden mukaan) näyttelypaikalle.

Pääsimme ajoissa perille ja jonotimme sisään hieman viluisina, sillä aamu oli yllättävän viileä. Kehä löytyi helposti ja saimme hyvän paikan eturivistä juuri tuomarin arvostelupöydän takaa. Yael keskittyi viimeistelemään koiria ja minä keskityin kehän tapahtumiin. Ensin aloittivat harmaat, aprikoosit ja punaiset. Meno oli ihan normaalia, olisimme voineet yhtä hyvin olla Suomessa. Ainoa yllätys oli, että koirat eivät saaneet kirjallista arvostelua, vain nauhan käteensä. Freddy sai punaisen nauhan, samoin kuin muut samassa kehässä. 

Sitten pikkuhiljaa siirryttiin mustiin ja valkoisiin. Ensin kuului yksi suhahdus oikealta, sitten vähän ajan kuluttua toinen vasemmalta, sitten pikku hiljaa ilma olikin sakeana hiuslakasta. Kun kävelin tunnin päästä hallin läpi, oli valkoisia tanskalaisia hiuslakkapulloja joka trimmauspöydällä, laskin kaksikymmentä ohi kävellessäni. 

Kielletty hedelmä olikin yllättäen sallittu! Ja minkä näköisiä olivatkaan koirat kehässä! Tukat hulmusivat ylväästi pystyssä ja koirat olivat kertakaikkisen upeita. Katselimme menoa silmät pyöreinä ja haimme oman valkoisen pullomme. Kerron teille pro salaisuuden… Jotta hiuslakka auttaisi, täytyy olla mihin lakkaa suihkuttaa. Saimme Snögölle ja Rouskulle punaiset nauhat ja olimme tyytyväisiä, sillä jopa minä ymmärsin, että koirillamme olisi saanut olla puolet enemmän niskatukkaa, jotta ne olisivat kilpailleet samassa sarjassa jatkoon päässeiden kanssa. 

Mutta jatkoon päässeet koirat olivat häikäisevän upeita ja nyt tiedämme, mihin haluamme pyrkiä. Kun maailman voittaja näyttely on 2014 Suomessa, on koirillamme karvat kohdallaan. 

Ajoimme kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. GPS ei edelleenkään toiminut, joten ajoin kiltisti Yaelin mutu tuntumalla (=mene eteenpäin). Sitten jouduimme liikenneympyrään ja kysyin oraakkeliltani, mihin ajamme. Ajoimme liikenneympyrää ympäri muutaman kerran (minua alkoi jo huimata), kunnes oraakkeli kiljaisi: ”Nyt ulos!”, laitoin vilkun ja käänsin rattia. Arvatkaapa mihin oraakkeli meidät ohjasi? Suoraan Mc Donaldsin pihaan. 

Söimme ulkona terassilla koirien odotellessa penkkien alla ja insinööri minäni päätti siirtää matkareitin suunnittelun oraakkelilta GPS:lle. Aikani nappuloita paineltuani keksin, miksi GPS oli heittäytynyt yhteistyöhaluttomaksi. Hieman lisänaputtelua ja löysin taas yhteisen sävelen GPS:säni kanssa. 

Olimme kuitenkin unohtaneet hotellin osoitteen hotelliin, joten laitoin osoitteeksi kaupungin keskustan. Tulimme kaupunkiin pohjoispuolelta eli täysin uudesta ilmansuunnasta. Arvatkaapa, kuka otti oraakkelin viran takaisin. ”Aja eteenpäin, tunnen nuo talot vuorella, ihan varmasti!”. Ajoin eteenpäin erittäin epäluuloisena, mutta pian huomasimme tutun tienviitan. Sitten ajoimme eteenpäin, kunnes edessämme oli hotelli. Yael huomasi toisen vuorenrinteen ja talot. ”Oho, ne näkemämme talot olivatkin väärän rinteen taloja, hupsista!”. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin, olimme onnellisesti takaisin hotellilla." 

 Alla Snögö

 Alla narttujen avoin luokka alkamassa, kuvassa vasemmalla Taulos (narttujen voittaja) ja oikealla Yael.

 Alla olevaa koiraa oli "hieman" terästetty hiuslakalla, mutta se oli upea. Alla oikealla Rousku, jonka niskatukan Yael päätti nyt kasvattaa uuteen uskoon. Tuota kuvaa katsoessa pituutta kyllä näyttäisi olevan, mutta millä sen saa tyylikkäästi pystyyn, on toinen juttu...

Tanskan reissu oli kokemisen arvoinen, olimme yhtä mieltä Yaelin kanssa siitä, että opimme paljon. Paljon sellaista, joka on koettava, jota ei oikein voi oppia kirjoista... Isoin oppi minkä saimme, oli siinä, miltä näyttää kaunis koira (kaikki koirat siellä olivat kauniita) ja miltä näyttää häikäisevän upea koira.