Mummi on nyt soitellut lähes joka päivä ja hän on ollut niin levoton. Yleensä hän lopettaa puhelun vihaisena, kun en suostu samantien lähtemään vierailulle hänen luoksensa vanhainkotiin. Kun kysyin, kuinka usein minun pitäisi käydä, vastaus on kuin apteekin hyllyltä: "Neljä kertaa päivässä, niinkuin hän itse kävi katsomassa anoppiaan (ei käynyt)".

Tyttöni on käynyt siellä kaksi kertaa viikossa, mutta se ei kelpaa, sillä vain minä kelpaan. Setäni ja isäni vierailuja hän ei muista lainkaan (molemmat käyvät kerran viikossa), hän epäilee heidän käyvän vain silloin kun hän itse nukkuu, kurkistavan oven raosta ja lähtevän heti pois. Minulta hän kysyy:"Miksi pojat eivät herätä häntä kun he käyvät vierailulla?". Olen kokeillut erilaisia vastauksia, mutta mikään ei tunnu olevan hyvä vastaus. Jos myötäilen olemalla hiljaa, hän vaipuu itsesäälin kyyneleisiin, kun pojat eivät välitä hänestä. Jos ehdotan mahdollisuutta, että hän itse on unohtanut käynnin, hän suuttuu minulle, kun syytän häntä kaikesta. Jos sanon napakasti, että isäni oli ihan varmasti keskiviikkona käymässä ja kerron, mitä he olivat tehneet, mummini sanoo, ettei hän nähnyt isääni.

Tänään mummi soitti ja sanoi, että hän on niin kipeä, sydämeen ottaa (mummini on ollut fyysisesti täysin terve). Kysyin, miksi hän ei mene lääkäriin, koska vanhainkodissa on oma lääkäri. Siihen mummi vastasi vihaisena, ettei hän jaksa lääkärissä käydä, kun se on niin vaivalloista. Silloin hoitaja otti puhelimen ja kertoi, että mummi oli juuri tänään käynyt lääkärissä ja sydämessä ei ole mitään havaittavaa vikaa. Virtsatietulehdus on ja lääkäri oli määrännyt siihen lääkkeet sekä masennuslääkkeen. Mummi ei muistanut mitään lääkäriä, mutta oli hyvin vihainen siitä, etteivät hoitajat anna hänelle lääkkeitä laisinkaan.

Olen periaatteessa sitä mieltä, että vanhuksia ei pitäisi lääkitä tainnuksiin, mutta mummini on jo pitkään ollut niin onneton, ahdistunut ja itkuinen, että olen valmis mihin tahansa kokeiluun. Huonommaksi tilanne ei voi mennä.

Mummi oli käynyt tiistaina vanhainkodin kanssa Heurekassa, mutta oli todella vihainen siitä, että hänet vanha huonokuntoinen ihminen oli raahattu sinne, jos hän olisi tiennyt kuinka vaivalloista se oli, niin hän ei olisi lähtenyt. Hoitajat eivät pahanilkisyyttään olleet ottaneet hänelle pyörätuolia mukaan.

Mutta samaan hengenvetoon hän totesi, että on niin yksinäinen eikä hänellä ole mitään tekemistä.

Tyttöni meni käymään siellä tänään ja lähti kun oli saatellut mummin muiden vanhusten kanssa hartaushetkeen, joka järjestetään joka torstai juhlasalissa. Kun tyttöni oli lähdössä, mummi purskahti itkuun, nyt hän jää tänne eksyksiin, eikä löydä enää koskaan takaisin omaan huoneeseensa. Tyttöni vakuutteli, että hoitajat vievät kaikki ihan varmasti takaisin omaan huoneeseensa, mutta mummi vain itki. Niinpä tyttöni viittoi paikalle hoitajan, joka otti mummin hoteisiinsa.