Yael oli kaverinsa kanssa mökillä kaksi yötä.

Mökillä oli ihan mukavaa, mutta Bicho nostatti verenpainetta leikkimällä umpikuuroa. Se halusi olla ulkona ja Yael ensimmäisellä kerralla pimeässä pelästyi, että se on eksynyt ressukka jonnekin. Kissan kakat, kun sitä etsittiin fikkareilla, se istui auton vieressä täysin tyynenä ja katseli etsintöjen edistymistä, eikä siis vieläkään tullut kutsuttaessa.

Samaa rataa jatkui sitten loppupäivätkin, kun Bicho pääsi ulos, se meni istuskelemaan / seisoskelemaan jonnekin pihapiiriin ja leikki kuuroa, kun sitä kutsuttiin. Yael kokeili eri taktiikoita, mutta Bicho tuli verannalle vapaaehtoisesti vasta kun sitä itseään huvitti. Se ilmeisesti tarkeni istuskella ulkona melko pitkään turkkinsa kanssa...

Kun kyse on pikkukoirien ulkoilusta, pelkään aina pöllön, haukan, ketun tai muun metsän elävän saavan saaliikseen esim. 2,5 kiloisen Danan. Mutta yksikään pöllö ei onneksi jaksa lentää minnekään Bicho nokassaan. Vaikka Yael taisi heikkona hetkenään pimeässä huhuillessaan ajatella, että vilkuttaisi pöllölle tyytyväisenä.