Aamulla Yael palasi kotiin anivarhain ja minä nousin ylös pakkaamaan näyttelyä varten. Tunnelmaa nosti se, että olimme kaikki kolme, minä, Yael ja mieheni kipeinä. Miksi siis mieheni nousi ylös sunnuntaiaamuna? No, tarvitsimme kuskin, sillä en luottanut parkkipaikan löytymiseen Kaivopuistosta.

Omia koiria meillä ei ollut mukana, mutta tutut ystävällisesti antoivat Yaelin esittää omia koiriaan. Yael esitti neljä koiraa ja päivän paras tulos oli erittäin hyvä, mikä ei ollut kovin hyvä saldo. Näyttelyssä tapasin kuitenkin tuttuja ja toinen toistaan söpömpiä koiria. Aprikooseja, punaisia ja valkoisia. Sekä yhden taivaallisen kauniin valkoisen isovillakoiran pennun.

Kun aurinko paistoi, oli lämmintä ja aika idyllistä, Kaivopuisto on kaunis paikka. Mutta syksy on tulossa, kun tuuli puhalsi ja oli melko viileää, onneksi meillä oli tarpeeksi vaatetta mukana.

Hannelius mittaili mietteliäänä koiraa (yllä), se oli puoli senttiä vajaa keskarista.

***

Voitte kurkata myös Tiinan blogia.