Mummi tuli meille keskiviikkona ja on ollut melko hyvällä tuulella. Melko hyvällä tuulella tarkoittaa lähinnä sitä, että melkein kaikki on ollut hyvin.

Aamupäivällä kun lapsuuden ystäväni oli meillä kylässä, mummi lähti Yaelin kanssa Isoon Omenaan ostoksille. Yael oli kaukaa viisaana ottanut vanhainkodista mukaan pyörätuolin, jonka avulla sitten kurvailivat ympäri ostoskeskusta. He ostivat vaatteita mummille (vanhainkodin pyyntö) ja synttärikakun torstain synttäreitä varten. Mummi oli melko hankalalla tuulella ja Yael keräsi kaiken kärsivällisyytensä tahdon voimalla kasaan. Rahaa kului liikaa (mummilla ei ole pulaa rahasta + isäni oli antanut rahat vaatteiden ostoon), Yael eksyy ostoskeskuksessa (Yael on siellä kuin kotonaan), Yael ei jaksa työntää pyörätuolia (kyllä jaksaa), miksi minä en ollut mukana (siksi kun minulla oli omia vieraita ja tyttöni oli kutsunut mummin meille yllätysvieraaksi), jne, jne, jne.

Iltapäivällä tuli kriisi kyyneleihin asti. Minun piti trimmata yksi koira ja mummi ei olisi halunnut minun poistuvan sohvalta minnekään. Minun olisi pitänyt perua trimmaus, miksi en voi perua trimmausta, miksi??? Yael oli Oreniuksen treeneissä ja Daniel oli tarjoutunut vapaaehtoiseksi sohvalla istujaksi. Mutta Daniel ei kelvannut, hän oli väärää sukupolvea (!) ja väärää sukupuolta (!). Siinä sitten istuimme kolmistaan sohvalla minä, mummi itkien ja Daniel.

Lopulta pääsimme kompromissiin, mummille tuotiin tuoli yläkertaan ja hän tuli trimmaukseen mukaan. Puolen tunnin päästä kysyin varovasti, haluaisiko hän mennä Danielin kaveriksi alakertaan juomaan kahvia (ylhäällä kylpyhuoneessa oli kuumaa, meluinen fööni ja ahdasta) ja niin hän lähti kiltisti ja tyytyväisenä alakertaan. Kuulin trimmauksen lomassa, että he rupattelivat alakerrassa ihan sujuvasti, kunnes Yael palasi kotiin treeneistä.

Keskustelu oli sujunut Danielin mukaan suunnilleen näin... "Oletko sinä Yael?" "Ei, minä olen Daniel" "Minä haluan Mirjan tänne" "Äiti trimmaa yläkerrassa" "Minä haluan ikätovereitani" "Haluatko mennä takaisin vanhainkotiin ikätovereiden luokse?" "Minä en halua mennä vanhainkotiin" jne. Sitten Yael tulee kotiin. "Kuka tuo poika oli joka juoksi keittiöön?" "Se oli Yael" "Kuka sinä sitten olet?" "Daniel".

Päivä saatiin päätökseen ja laitoin mummin nukkumaan. Kun menin itse yläkertaan, niin katsoimme toisiamme, minä, mieheni, Yael ja Daniel. Huh huh.