Siinä se nyt sitten oli, miehelleni paluu arkeen. Päivänä eräänä kuopus oli sänkymme vieressä ja keskusteli elämää suuremmista asioista (en enää muista mistä), samalla hän tyypilliseen tapaansa leikki jollain (kaukosäätimellä?) heitellen sitä kädestä toiseen. Juuri kun parempi puoliskoni älähti "Lopeta", tuo esine tippui suorassa kulmassa sähkön jatkojohdon rasian katkaisimeen, joka veti koko viihde-elektroniikkakeskuksen pimeäksi.

Mieheni parahdus oli sydäntä särkevä... Kaikki muu selvisi hengissä, mutta tallentava digiboksi simahti lopullisesti.

Oltuamme nyt pari viikkoa käytännössä ilman TV.tä, mieheni päätti ettei elämä ilman TV:tä ole elämisen arvoista. Tänään siis asentaja tuli pelastamaan mieheni pälkähästä ja asensi uudet antennit ja boksit paikoilleen. Tyttäreni kapinoi aikoinaan, kun Canal Digital laitettiin tauolle, mutta nyt siis taas laatuohjelmia tarjolla. Pikku Myylle useampi kanava lastenohjelmia. Minulle eläinohjelmia tuutin täydeltä. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.