bicho26042008.jpg

Yö meni mahdollisimman levottomasti. Keinoemo (=Yael) nukkui lattialla pentujen vieressä, mutta keinoemo oli niin sikeäuninen, että mieheni kävi nostelemassa vinkuvia pentuja nisille muutamaan otteeseen ja itse taisin käydä viisi kuusi kertaa niitä nostelemassa. Emo (=Bicho), nukkui aivan reporankana koko yön hievahtamatta tyttäreni vieressä, mikään ei olisi voinut häiritä heidän untaan.

Bicho makasi pedillä asenteenaan: "Olen meijeri, nostakaa nuo vinkuvat otukset nisilleni, miksi minun pitäisi tehdä muuta kuin rentoutua ja antaa maidon virrata nälkäisiin pikkusuihin?".

Aamulla kun olin syömässä, minulle tuli outo tunne, tiedättehän tuon äidin tunteen; jotenkin joku asia on lastenhuoneessa pielessä, vaikka kaikki vaikuttaa rauhalliselta. Kolmen lapsen äitinä luotin vaistooni ja kipaisin portaat yläkertaan. Bichoa ei näy missään ja pentujakin on vain kolme! Nopea tsekkaus ja siellä Bicho makaa pää tyynylläni sängyssäni rennon näköisenä. Pienen kaivamisen jälkeen kaksi pentua löytyy sängystä Bichon nisiltä.

Nyt muistan, miksi meille ei tullut koskaan kolmea lasta enempää perheenlisäystä. A) Minusta ei ole yövalvojaksi B) Lapset keksivät loputtomasti kaikkea veikeää tekemistä. Edellämainittu keinoemo mm. aikoinaan toi koulusta muistutuslapun kotiin: "On juossut koulun seinillä". Minulla löi hetken tyhjää, että siis MITÄ tuo suloinen pienokainen oli tehnyt opinahjossaan? Selitys: "Kyseessä oli kisa, jos otti vauhtia, kuka pystyi juoksemaan korkeimmalle seinää pitkin". Tyttöni oli pärjännyt kisassa hyvin. Opettajat olivat hermostuneet kengänjäljistä seinällä.