Herätyskello soi 7.30, mikä kuulostaa ylelliseltä, mutta Suomen aikaa kello oli vasta 2.30 aamuyöllä. Vaikka aamuvirkku olenkin, niin teki mieli kaivautua vielä hetkeksi sängyn pohjalle.  Mutta järki sanoi, ettei se ole kovin hyvä idea, jos oikeasti aikoo nousta ylös ja on lähdettävä töihin.

Pakkailin tavarani ja kävin syömässä aamiaisen. Jo ala-aulaan tullessani tiesin, että jotain oli hullusti. Kun lähestyin aamiasravintolaa, siellä oli mustanaan kiinalaisia. Hovimestari selitti, että heillä on 1000 messuvierasta hotellissa. En tiedä, olivatko kaikki tuhat vierasta samaan aikaan aamiasta syömässä, mutta paikalla vallitsi hävityksen kauhistus. Hovimestari yritti selittää, että ravintolassa on täyttä, mutta nähtyään ilmeeni (aamiainen on minulle pyhä), hän lähti johdattamaan minua pöytään. Kaavin kiinalaisten jättämiä rääppeitä ja pyysin pöytääni teetä. Sain teetä ja ruokalusikan (länsimaiset aterimet eivät ole kiinalaisten vahvin alue), jolla sain sotkettua sokerin teeheni.

Taksilla toimistolle ja kun kokoukset pyörähtivät käyntiin, päivä sujui nopeasti ja tehokkaasti. Ennenkuin huomasinkaan, oli aika lähteä lentokentälle. Ajoimme Chengdun itäisen osan läpi, joka ilmeisesti on hieman köyhempi kaupunginosa ja bongasin kymmenisen koiraa kadulla vapaana. Koirat olivat melko isoja ja pitkäkarvaisia. Chengdussa voi sataa talvisin lunta, vaikka yleensä lämpötilat ovat talvella nollan tietämissä alhaisimmillaan. Nyt huhtikuussa lämpötilat ovat noin 25 astetta päivisin.

Kone oli ajoissa ja muutamaa turbulenssia lukuunottamatta olimme kommelluksitta Pekingisssä. Pääsin helposti lentokenttähotelliin ja suihkun jälkeen istahdin netin ääreen. City-Puudeleilta oli tullut päivityspyyntö kotisivuille trimmauskurssista ja kärsimätön luonteeni sai huomata, että tässä hotellissa ei surffata tiedon valtateillä, vaan lähinnä kinttupoluilla.

Nyt mietin, miten saan itseni takaisin Suomen aikaan. Täällä kello on vähän yli yksitoista illalla, kun Suomessa vasta kuusi illalla. Jos jaksan valvoa vielä muutaman tunnin, huomisen pitäisi sujua melko kivuttomasti.