Ilma oli mitä keväisin tänään ja mieheni houkutteli minua kävelylle. Koska hän vihjaisi minun olevan melko rapakunnossa, päätin todistaa hänen epäilynsä peräti aiheettomiksi.

Kävelimme katua alas ja sitten tuli tenkkapoo. Ylämäki. Puuskutin sen ylös ja sain lihaskrampin oikeaan jalkaani kahteen (2) eri kohtaan. Jäin puuskuttamaan ja vetämään henkeä. Kun happi taas virtasi aivoihini, ajattelin pyytää miestäni hakemaan auton ja kyyditsemään minut kotiin. Kun happi kiersi sen verran että pystyin puhumaan, vedin jo henkeä pyytääkseni autokyydin pois. Mutta silmieni samentuma oli myös hävinnyt ja näin mieheni katseen.

Kysyin, mihin suuntaan jatkamme? Mieheni ehdotti metsäpolkua tai kävelytietä. Käveltyäni reippaasti hetken metsäpolkua, tajusin, ettei loskassa kahlaaminen ollut loistava idea. Pysähdyin. Mieheni pysähtyi. Koirat pysähtyivät.

"Itse asiassa kävelytie on paljon keväisempi vaihtoehto, kuka haluaa kulkea lumisessa metsässä?" Käännyimme siis ympäri hallitusti ja rämmin takaisin kuivalle asfaltille. Pysähdyimme vetämään hieman happea. Koirat eivät enää tässä vaiheessa kyseenalaistaneet yhtään mitään, ne seisoivat ja odottivat. Kun taas happi virtasi, kysyin mihin mennään?

Mieheni näytti tietä, joka näytti Mount Everestille kiipeämiseltä. Mutta koska jokainen ylämäki loppuu joskus, vaihtoehto näytti paremmalta kuin loskassa kahlaaminen. Ei kun liikkeelle. Uskokaa tai älkää, teimme alunperin suunnitellun tunnin kävelylenkin tai ainakin melkein, 45 min 48 sekuntia. Matkaa kertyi reilu kaksi kilometriä (2,2 km). Keskinopeus 2,8 km/h. Tallennettu Sport Trackerilla. Turha mainita, että mieheni vauhti kun hän kävelee koirien kanssa on noin 6,3 km/h.

Nolointa ehkä oli, että loppusuoralla, viimeisellä kadunpätkällä matkalla kotiin, meidät ohitti noin 95-vuotias papparainen. Hänellä oli molemmissa käsissä kävelykepit. Yritin kiihdyttää perään, mutta pakko oli luovuttaa. Mieheni katsoi minua hieman säälivästi ja sanoi, että pienellä harjoittelulla voitan kyllä papan. Hän kävelee aamuin illoin.

Höpsistä, olisin voittanut papan, mutta hän huijasi kävelykepeillä. Jos minulla olisi ollut kävelykeppi (edes yksi) tai rollaattori, olisin voittanut mennen tullen.