Lukaisin Cesar Millanin kirjan läpi ihan uteliaisuutta. Olemme iltaisin katselleet koirakuiskaajan jaksoja ja pidän hänen tyylistään.

Minulle tuli lukiessani täydellinen valaistuminen, kun tajusin eron kasvattamisen ja opettamisen välillä. Ero on vähän sama kuin jos opettaa lasta lukemaan, sen voi tehdä monella eri metodilla ja monet metodeista toimivat, toisilla jotkut metodit paremmin kuin toiset.

Mutta jos sinulla on pieni lapsi, joka keikkuu kuudennen kerroksen avoimen ikkunan ikkunalaudalla tai on työntämässä sukkapuikkoa pistorasiaan, sinä et ala varsinaisesti opettamaan lasta, vaan sinä yksinkertaisesti lopetat tekemisen siihen paikkaan. Lopettamiseen ei tarvita väkivaltaa, ainoastaan annos päättäväisyyttä ja napakkuutta.

Samoin sinulla voi olla hyvin opetettu lapsi, joka on kuin pieni Einstein, osaa lukea ja laskea jo neljä-vuotiaana, kiitos tehokkaan ja onnistuneen opetuksen. Mutta sama lapsi voi saada itkupotkuraivareita kaupassa, ruokapöydässä ja iskeä hiekkalaatikolla naapurin lasta lapiolla päähän.

Koulutus on onnistunut, mutta kasvatus ja rajojen asettaminen eivät.

Sama itse asiassa pätee koiriin, kun oivaltaa asian kunnolla. Itse tajusin, että olen koulutuksen keinoin pyrkinyt vaikuttamaan käytökseen, joka minun olisi vain yksinkertaisesti pitänyt lopettaa heti alkuunsa.