Kävin juuri mummin luona ja hän oli  minusta selvästi lääkityksen vaikutuksen alainen, on väärin sanoa tylsä, mutta selvästi eräänlainen särmä puuttui. Masennuslääkityshän aloitettiin viime viikolla, en ole edes uskaltanut / viitsinyt kysyä lääkkeen nimeä / määrää...
 
Tänään kun olimme mummini luona vierailulla ja pois lähdössä, mummini sanoi: "Hei hei, kiva kun kävitte, mutta muistuttakaa Pekkaa, että tulee käymään, minulla on hänelle asiaa." No, Pekka eli isäni seisoi vieressäni. Niinpä käännyin takaisin ja kysyin, asuntoko hänen mieltään painoi? Hän oli joka kerta soittaessaan vannottanut minua, että muistaisin sanoa Pekalle, että tulee käymään, jotta hän voi puhua asunnosta. Niin kertasimme taas kerran, että putkiremontin aikataulua ei ole vielä tiedossa.
 
Itse olen ajatellut, että koska mummi elää vain ja nyt tätä hetkeä, yritän luoda mahdollisimman monta hyvää hetkeä hänelle tässä ja nyt. Vaikka ne sitten häipyvätkin saman tien unholaan.