Työviikko oli ja meni, ihmiset valmistautuvat YT-neuvotteluihin. Koko osasto on melko lamaannuksissa, katsoopa minne vain, niin ihmiset ovat kerääntyneet pieniin porukoihin ja pohtivat tilannetta. Kun kaksi juttelee, niin kohta ympärillä on viitisen ihmistä.

Aamulla hilpeyttä herätti pohdiskelu siitä, miten työntekijöiden edustaja saisi näyttävyyttä. Ulosmarssi? Hilpeyttävä herättävä osio oli se, että porukastamme tuskin kukaan viitsisi marssia ulos, joten TV-kameroiden olisi zoomattava tosi tarkasti, jotta saataisiin vaikutelma näyttävästä ulosmarssista.

Henkilöstöosaston puolelta saimme henkilön paikalle kertomaan faktoja fiktion sijaan ja paljon käytännön asioita selvisikin irtisanomiseen liittyen, siis jos sellainen tulee. Mitään ei ole päätetty ja molemmat osapuolet istuvat pöytään neuvottelemaan kaikkia tyydyttävästä ratkaisusta...

Eilen selvisi lopullisesti, että luottamusmies, jonka pitäisi edustaa meitä ensi viikolla neuvotteluissa on täysin hampaaton. Hänellä ei ole mitään tekemistä osastomme kanssa, eikä hän tunne tuoteperheemme taustaa laisinkaan. Mitä hän voi realistisesti tehdä yhtiömme lakimiesten edessä?

Niinpä selvitimme meitä edustavalta luottamusmieheltä, laittaisiko hän pahakseen, jos valitsisimme oman edustajamme? Ei, hän oli muutenkin ajanut asiaa siten, että saisi ehdottamamme edustajan asiantuntijakseen + hän edustaa myös muita osastoja. Kysyimme työnantajapuolelta voisimmeko vaihtaa edustajamme. Kyllä se on ok. Sitten aktiivisimmat keräsivät aamulla nimilistan osastomme työntekijöiltä ja saivat 76 nimeä kasaan ehdottamamme edustajan puolesta. Hyvä. Mutta muut luottamusmiehet ilmoittivat, että ei käy. Mitä?

Niinpä jouduimme pitämään vaalit työviikon päätteeksi, jossa ko. henkilö valittiin meitä edustamaan.

Neuvottelut ovat Suomen lain mukaan mielenkiintoiset. Työnantajien ja työntekijöiden edustajat istuvat pöytään. Neuvotteluita on käytävä 6 viikkoa. Jos sopua ei löydy, työnantaja toteaa tehneensä parhaansa ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.