Aamu alkoi häpeämättömän aikaisin, kun suuntasimme auton nokan kohti Hyvinkäätä. Espoossa ei satanut, mutta kun pääsimme kehä kolmosen toiselle puolelle, rankkasade alkoi. Ilman erinomaisia ohjeita, emme olisi koskaan löytäneet "tietä", jolla ei ollut nimeä, mutta tien päästä löytyi kuin löytyikin koulutuskenttä. Sain auton parkkiin mukavasti juuri kentän eteen aitiopaikalle.

Menossa oli siis saksanpaimenkoirien mestaruuskisa, johon oli huolittu väärän rotuisia mukaan peruutuspaikoille. Me istuimme Honeyn kanssa autossa, kuivina ja lämpiminä seuraten tilannetta hengessä mukana.

Yael otti Rouskun ulos ja alussa Rousku jopa suostui leikkimään. Sitten se ei uskonut korviaan: "maahan", "istu", MITÄH? Rouskulla ei ollut aikomustakaan istua tai mennä maahan lätäköihin, joissa se olisi tarvinnut pelastusliivit päällensä. Alla oikealla siis maahanmeno takapuoli pystyssä...

Maassapaikallaolon Rousku istui pitkin hampain paikoillaan (mutta istui kuitenkin). Ei kai tarvitse mainita, että yhdelläkään saksanpaimenkoiralla ei ollut vaikeuksia maata liejussa... Ja niiden omistajat purskahtivat nauruun Rouskun tullessa oman osuutensa jälkeen kentältä, kun Yael nosti sen ilmaan ja puristi jokaisesta jalasta puoli litraa vettä pois, ennenkuin otti Rousku-paran takkinsa alle.

Onneksi autossa oli kuivaa ja sieltä löytyi huopa uitetulle rotallemme.