20080711_29.jpg20080711_30.jpg

Operaatio kirsikkapuu käynnistyi, kun äitini soitti viikonloppuna ja sanoi päättäneensä hankkiutua kirsikkapuustaan eroon. Kirsikkapuu on kasvanut ja viihtynyt erinomaisesti ja se on ihan täynnä raakileita. Äitini soitti ja kysyi haluanko sen mökille, muuten hän pilkkoo sen palasiksi. Hän oli jo aloittanut oksien sahaamisen, kunnes muisti minut.

Koska en kestänyt ajatusta puun tappamisesta, niin lupasin tutkia asiaa. Asian tutkiminen tarkoitti sitä, että menisimme mieheni kanssa katsomaan sitä. Kävimme siellä pyöräilemässä alkuviikosta ja mieheni puun nähtyään purskahti nauruun. Ei ystävälliseen, vaan sellaiseen, että hän epäili mielenterveyttäni. Tuohan on PUU.

No, asia eteni niinkuin asiat tuppaavat etenemään. Sovimme, että leikkaamme puun pienemmäksi ja jos se ei irtoa sovinnolla, niin sitten mieheni vain auttaa äitiäni pilkkomaan sen pois. 

Tänä aamuna kun saavuimme puun luokse, niin... Minun sydämeni vuosi verta puun puolesta, mieheni halusi laittaa sen halki poikki ja pinoon. Lopulta hieman asiasta keskusteltuamme, sanoin, tee niinkuin haluat, minä en kestä katsella. Lopputuloksena:

20080711_31.jpg

Puu nousi kuin nousikin kuopasta.

20080711_32.jpg20080711_33.jpg

Se ei mahtunut auton takapenkille, niinkuin olimme alunperin aamulla sopineet (jos siis ottaisimme siitä juurakon). Mieheni on jo peräkärryvuokraamojen kanta-asiakas, joten hän sai kuin saikin peräkärryn. Kottikärryllä se kulki melko hyvin uudelle paikallensa. Lopulta siinä se on, kasvimaan kupeessa ja kukkii toivottavasti keväisin upeasti ja on syksyisin täynnä punaisia herkullisia marjoja.

20080711_34.jpg20080711_35.jpg