Tänä syksynä käänsin katseeni ensi kertaa rakennuksiin. Kun sain mökin, ensimmäinen projekti oli talojen katot (mistä lähti tapahtumaketju, joka toi minut mökin omistajaksi) ja umpitiheän metsän harvennus. Sitten menikin pari kesää metsurin jälkiä raivaillessa. Pikkuhiljaa aloin tehdä rannan suuntaista kukkapenkkialuetta. Viime kesänä päätin aloittaa pihan kohennuksen ja nyt on varmaankin aika miettiä myös itse rakennuksia.

Parkkipaikalta näkymä ylhäällä kuvissa. Rakennukset pitäisi maalata. Haluaisin pitää ikkunoita ilman verhoja, mutta silloin linnut tuppaavat törmäilemään ikkunoihin.

Kun tullaan lähemmäksi pihaa, silmiin osuu sortunut halkopino ja keskellä pihaa on kottikärryt.

Mutta vielä takaisin parkkipaikalle, talon takana on huonosti hoidettu kukkapenkki, jossa kasvaa vuorenkilpiä ja leppiä (kyllä, luitte oikein, kukkapenkki on vesakoitumassa). Haluaisin alhaalla oikealla olevaan kuvaan männystä mäntyy suoran kukkapenkin, joka olisi mökkipihaan johtavana reunuksena.

Talon reunusta on, hmmm, melko mitään sanomaton ja kun tulee nurkan taakse, siihen on kätevästi talon kulmalle koottu kaikenlaista hyödyllistä lautatavaraa käden ulottuville.

Verannalla on telineet kukkalaatikoille, mutta missä ovat kukkalaatikot??? Talon etupuolella on myös toisella laidalla kaikenlaista hyödyllistä tavaraa, kuten verkkoja ja marjatukia.

Sitten yksi surullinen murheenkryyni, talon takasivu. Sinne ei aurinko paista, minkä on myös pystyyn kuollut kukkapenkki huomannut.

Liiteri seisoo yksinään, se kaipaa maisemaan sitomista. Sen oikealla nurkalla on ns. Kankareen huussi. Tuo historiallinen rakennus oli siis tontin ensimmäisen omistajan huussi. Sitä ei koskaan purettu, vaan siitä tuli halkovarasto. Siellä on riittävästi halkoja noin kuudelle sukupolvelle (tarpeeseen on huomioitu myös mahdollinen jääkausi).

Lukijat varmaan huomaavat rakennuksen oikealla puolella sortuneen halkopinon... Mutta kääntäkäämme katse saunaan. Siinä on joskus kasvanut köynnös, mutta nyt siinä on vain muisto noista ajoista. Kottikärryt koristavat saunan sisäänkäyntiä pysyvästi. Niitä on verannalla yksi lisää odottamassa kokoamista.

Saunan edessä kasvavat sitkeästi kituvat sireenit. Ne eivät kuole, mutta eivät tiettävästi koskaan ole kukkineet. Talon edessä on puoliksi purettu kukkapenkki, joka on aika karun näköinen.

Tällä hetkellä, kesäkeittiön alku on siirrettävä jonnekin kasvihuoneen edestä. Lipputanko pitäisi maalata.

Arvatkaa, mitä minä teen talvella? Arvatkaa, mitä mieheni ja lapseni tekevät ensi kesänä?