Tyttäreni vei itsensä ja koirat koirapuistoon virkistäymään tiistaina. Tässä raportti koirapuistosta:

Koirapuisto oli tyhjä kun pääsimme sinne. Koiramme juoksivat haukkumaan aidan takana kulkevia bussikuskeja (jotka ilmeisesti katsoivat kauhuissaan, kenellä hullulla voi olla näin paljon koiria). Sen jälkeen Rousku juoksi ympyrää kuin mikäkin sekopää ja Bicho vain seisoi vieressäni. Se ei enää liiku mihinkään; yritti vain purra taskuani, missä oli makupaloja. Rousku loukkaantui, kun Bicho ei leikkinyt sen kanssa. Niinpä se alkoi kiusaaman Niinaa, Danaa ja Nooraa, jotka istuivat vieressäni kaikessa rauhassa. Rousku juoksi enimmäkseen Danaa kohti, koska Dana kiljaisi aina kun Rousku tuli kohti ja hyökkäsi sitten Rouskua kohti, metrin jälkeen kääntyi ympäri takaisin luokseni ja yritti hypätä syliini turvaan, ei onnistunut. Rousku hyökkäsi kohti, Dana kiljaisi, lähti perään jne. Tätä jatkui pitkään... Eli ainut koira joka reagoi Rouskun yrityksiin leikkiä, sai kelvata. Noora vain käänsi kyljen ja Niina lähti perään ainoastaan, jos Rousku juoksi päättömänä kauempana.

Sitten koirapuistoon tuli nainen, jolla oli noin 1,5-vuotias lapsi joka oli juuri oppinut kävelemään. Heillä oli pitkäkarvainen mäyräkoirauros, pitkäkarvainen kääpiömäyräkoirauros ja irlanninsetterinarttu. Kääpiömäyräkoira oli ihan samanlainen kuin Dana. Alussa kaikki kahdeksan koiraa haukkuivat toisilleen ja syöksyivät toisiaan kohti ja jahtasivat milloin ketäkin. Ensimmäisen 10 minuutin kuluttua kaikki muut rauhoittuivat, paitsi Dana ja se kääpiömäyris. Noin 10 minuutin päästä kääpiömäyris hiljeni (ilmeisesti koska suutuin räksyttämiseen ja otin Danan syylin). Sen jälkeen koirapuistoon laskeutui ihana hiljaisuus. Bicho oli naisen rapsuteltavana, ilmeisesti Bicho oletti naisella olevan ruokaa. Niina juoksi välillä katsomaan, onko lapsi kunnossa, kun se kaatuili maahan aina välillä. Noora istuskeli vieressäni sen näköisenä, ettei sitä kiinnostanut (oikeasti se ei vain jaksanut lähteä mihinkään) ja Dana oli tyytyväisenä hiljaa mun sylissä. Mutta Rousku... sillä oli ihan kuollettavan tylsää. Se teki leikkivalehyökkäyksiä uusia koiria kohti, toivoen, että joku suostuisi leikkimään. Rousku oli jo luopunut toivosta, että meidän koirat leikkisivät.

Iso mäyris oli ihan niinkuin Noora, se vain haisteli omiaan eikä edes katsonut Rouskuun = tylsä tyyppi. Setteri vähän pelkäsi, mutta sekin lopulta pysytteli mamman vieressä. Vaikka setteri alussa vähän aikaa jahtasi koiria, se kyllästyi aika äkkiä leikkiin. Rouskun mielestä paras oli räksyttävä kääpiömäyräkoira. Rousku yritti leikkiä sen kanssa ja kääpiö joka piti leikkimisestä yhtä paljon kuin Dana (=ei yhtään), jähmettyi kauhusta paikoilleen. Se ei uskaltanut lähteä mihinkään, seisoi vain siellä toisella puolella kenttää varmaan viitisen minuuttia liikkumatta kun Rousku teki valehyökkäyksiä sitä kohti. Rouskun mielestä outo tyyppi, ei niin hauska kuin Dana! Rouskun mielestä oli harmi, ettei se ei tajunnut, että sen pitäisi hyökkiä takaisin ja kiljua kuin syötävä!!

Lopulta nainen oli lähdössä ja hän kutsui koiraansa, joka ei liikkunut senttiäkään, vaan seisoi jähmettyneenä. Minun piti kutsua ensin Rousku sieltä pois, ennenkuin koiraparka uskalsi tulla emäntänsä luokse. Rousku tuli heti kutsuttaessa, mutta se oli aika vihainen, kun sen kiva leikki keskeytettiin. Se juoksi suoraan minun luokseni ja syöksyi samantien Bichon jalkaan ja otti siitä kiinni ja alkoi repimään sitä niin että jalka irtosi maasta. Bicho vain katsoi minua: "Pliis lähdetään"... Pakko oli pistää kamat kasaan ja lähteä kotiin.