Tänään minulla oli tulipalo kiire töissä ja myös kiire kotiin... Sitten lounasaikaan mummi soitti ja kysyi, tulenhan varmasti. Tuota kyllä, juu...

Olin luvannut käydä mummin luona ja niinpä ruuhkaa uhmaten ajoin Pasilan läpi töiden jälkeen mummin luokse samalla murehtien miestäni, joka odotti kyytiä kotiin ja kotona odottavia koiria, jotka olisi pitänyt viedä ulos.

Vein mummille sukkia, housuja, paitoja, sisätakkeja, nahkahanskat ja fleece-takin. Sekä tietty sähköhammasharjan, jota hammaslääkäri suositteli. Sain myös kirjoitettua vuokrasopimuksen, sillä yllättäen asiasta vastaava oli jäänyt ylitöihin.

Mutta sitten rauhotuin mummin viereen istumaan ja hän olisi halunnut lähteä ajelulle. Vastasin pahoitellen, etten voinut lähteä ajelulle hänen kanssaan, sillä minulla oli kiire kotiin, kello oli jo paljon. Mummi haukkui minut pystyyn, mutta tunteen purkauksia olen kuunnellut aiemminkin... Lopulta hän rauhoittui ja lähti saattamaan minua ovelle.

Matkalla ovelle hän kysyi: "Mikä sinun nimesi olikaan?". Kerroin nimeni ja ovella hän puhkesi kyyneliin ja sanoi, että haluaisi köyttää minut kiinni vuoteensa viereen, jotta en lähtisi pois. Hymyilin ja sanoin, että kyllä hoitajat ihmettelisivät, kun minä siinä rimpuilisin köyden päässä. Mummi sanoi, ettei hänellä ollut tarpeeksi pitkää köyttä. Arvatkaapa, lupasinko tuoda köyttä seuraavalla vierailullani?

Niinkuin aina, mummi jäi lasioven taakse lähes nenä kiinni ovessa, kun lähdin pois ja painoin oven varovasti kiinni.

Illalla kotona arkistoin kaikki hänen paperinsa ja maksoin hänen laskunsa. Mummi oli tänään käynyt kampaajalla ja hiukset olivat todella kivat, voisin itsekin harkita samaa kampaajaa.