Pari iltaa kului hallin lattialla istuskellessa. Ensimmäisenä päivänä olimme kaikki yläkerrassa ja tuijotimme koiria tiukasti kaksi tuntia. Freddy sähläsi sinne päin. Lopulta luovutimme ja päätimme jättää koirat meille yöksi. Lähes heti kun autot olivat häipyneet pihaltamme ja olin ehtinyt hakea läppärini, istua mukavasti lattialle tyynyjen päälle koiranpedille, niin Freddy otti määrätietoisen ilmeen, hyppäsi selkään ja se oli siinä.

Viimeksi kävi ihan samalla tavalla, kun tuijotimme Freddyä, ei mitään, mutta kun Yael pakkasi koirat takapenkilleen ajaakseen koirat kotiinsa, niin puolivälissä matkaa alkoi kuulua kauheaa kiljuntaa, Yael kurvasi tien sivuun rauhoittaakseen narttua ja Freddy oli tyytyväisenä hoitanut hommansa.

Perjantai-illalla viisastuneena, Freddy oli meillä yksin ja nartun omistajan lähetin Isoon Omenaan. Tuskin auto oli kurvannut pihasta ja minä ehtinyt läppärini kanssa istumaan, niin se oli siinä.