Kännykkäni soi tänään. Siinä sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, kännyköiden kuuluukin soida.

Mutta soittaja oli mummini. Mummi 90v., joka sai eilen ensimmäisen oman kännykkänsä. Vanhan kansan ihmisenä hän on aina ennen kieltäytynyt kännyköistä.

Eilen kun kävin hänen luonaan, tuntui, ettei mitään vastetta tullut juttuihini, mutta jotenkin ihmeen kaupalla hän oli kuin olikin rekisteröinyt kännykän saamisen.

Juttelimme ja lupasin käydä hänen luonaan huomenna. Sovimme myös, että hän tulee luoksemme äitienpäivälounaalle sunnuntaina. Joskus sitä voi ilahtua pienistä asioista, oli kiva kun hän soitti. Täytyy muistaa kiittää vanhainkodin henkilökuntaa, että he auttavat pienissä asioissa, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.