Jedi on nyt melkein 10 viikkoa. Se matkustaa sujuvasti turvavöissä, mutta voi pahoin autossa. Takapenkki onkin suojattu kroonikkovaipalla, jotta sinne voi kuolata ja oksentaa rauhassa. Ensimmäiset oksennukset tulivat takkini päälle (joka olikin jo aika pestä), mutta nyt siis matkapahoinvointiin on asianmukaisesti varauduttu.

Honey on paras kaveri ja ne leikkivät tuntikaupalla yhdessä leluilla vetoleikkejä. Honey pitää Jedistä ja Jedi pitää kovasti Honeysta. Tällä viikolla Jedi pääsi mukaan tuuraamaan Honeya tokotunnille ja äidin ylpeydellä voin kertoa, että se oli loistava pikkuoppilas. Katsekontakti oli häiriöstä huolimatta loistava, perusasento alkoi löytyä omin avuin, kolmen askeleen seuraamiset alkoivat sujua ja luoksetulo kolmen askeleen päästä onnistui hyvin.

Mutta aika nolosti kävi päivänä eräänä, Jedi nukkui sikeääkin sikeämmin pää kengässäni, se ei herännyt edes kuvaamiseen, joten kuvan otettuani hiivin hiljaa pois.