Matka alkaa Seutulasta, ensin lähtöselvitys ja sitten kiitoradalla oman lähdön odottelua. Maailma on muuttunut pieneksi matkailun myötä. Reilu 6000 kilometriä sujahtaa, jos ei hetkessä, niin ainakin muutamassa. Meillä oli yölento Pekingin kautta Chengduun ja minulla kävi hyvä tuuri. Kukaan ei istunut vieressäni, joten käperryin penkeille vaaka-asentoon nukkumaan ja nukuin lähes tauotta koko matkan.

Chengdu on ihan kiva kaupunki, sää oli lämmin ja istuimme ruokatunneilla paikallisessa kahvilassa lounaan jälkeen.

Minulla oli yllättäen mahdollisuus syödä illalla ravintolassa, jossa oli perinteisiä esityksiä, tanssia, kungfu näytös, tulen nielijä ja sokerina pohjalla...

...oopperaesitys, jossa esiintyjät vaihtavat salaman nopeasti naamiota kasvoillaan. Se on aika hienon näköistä, eikä silmäni todellakaan pysy mukana, vaikka tiedän seurata naamarin vaihtoa silmä kovana.

Ja kun Chengdussa ollaan, pandat kuuluvat tottakai kuvioihin mukaan.

Minusta on mukava katsella pandoja, mutta työkaverini (mies), vertasi pandoja koaloihin. Vinkki: se ei ollut kohteliaisuus. Pandat syövät. Syövät. Syövät. Syövät. Nukkuvat. Syövät. Syövät. Syövät. Nukkuvat. Jne. Melko turvallisesti voi sanoa, kun on yhden nähnyt, on nähnyt ne kaikki.

Mutta minä pidän niistä : )

Jos minulla olisi ollut rahaa, olisin varmaan ostanut lentokentältä paluumatkalla vaikka mitä pientä mukavaa kiinalaista juttua...

Lähtöaulassa oli kartta. Se muistutti mukavasti siitä, että kartta ei aina näytä siltä kuin miltä se koulun oppikirjoissa näytti.