Nuori herra S. (7 kk) tuli eilen trimmaukseen. Omistaja aikaa varatessaan kertoi kovin huolestuneena, että koira ei anna laisinkaan hoitaa turkkia eikä kynsiä. Herra S:n isäntä oli lähettänyt koiran ja emännän matkaan sanoen: "Tappelu siellä vain tulee, ei sitä saa laitetuksi".

Herra S. saapui emäntänsä kanssa ja emäntä oli huolissaan, häiritsisikö hänen läsnäolonsa trimmausta. Ei, omistajan läsnäololla ei ole mitään merkitystä, kunhan omistaja ei puhu koiralle trimmauksen aikana. Koska omistaja oppii aina jotain katsellessaan trimmausta, minusta on hyväksi, että omistaja on mukana. Koiraa on kuitenkin laitettava myös kotona.

Niinpä menimme siis pesulle. Herra S. hieman kiemurteli, mutta pysyi kuitenkin ammeessa. Sitten aloitin föönaamisen ja herra S. lysähti löysäksi käsivarrelleni. Föönaus sujui hyvin, jonka jälkeen siirryin konetöihin. Konetyöt sujuivat hyvin. Leikkasin turkin ja jossain vaiheessa herra S. melkein jopa seisoi omilla jaloillaan. Sitten leikkasin kynnet, herra S. vain ojensi tassunsa.

Korvien nyppimisessä herra S. päästi muutaman korkean C:n, mutta hiljeni sitten ja antoi hieman kiemurrellen nyppiä korvansa.

Herra S:n ainoa ongelma tuntui olevan, ettei se pitänyt kiinni pitämisestä. Kun pidin otteeni avoimena, se makoili käsiäni vasten. Heti kun otin puristavamman otteen, se alkoi läähättää ja rimpuilla. Niinpä trimmasin sen avoimilla otteilla ja koira löhösi käsivarrellani.

Herra S. saatiin trimmattua ja trimmatessani ihailin sen punaista väriä. Punaisia villakoiria tuntuu nyt olevan enemmän ja enemmän liikenteessä.