20090617_07.jpg

Uskon, että Ilpo on poika. Sen pehmeä leperrys on ihastuttavaa kuultavaa.

Kun ne pääsevät vapaaksi, ne ensin lentelevät muutaman kamikaze liidon alakerran ympäri, hipoen ihmisten päälakia. Oletan, että Ilpo tekee sen tahallaan. 

Sitten ne keskittyvät häkeissä liikkumiseen, sisään ulos, sisään ulos, häkkiä vaihtaen. Välillä ne ovat samassa häkissä, välillä toinen sisäpuolella, toinen ulkopuolella, välillä eri häkissä. Ne nakertavat keskittyneesti oksia, lehtiä, leluja, naruja, häkin pinnoja... Eilen Matilda keräsi huolellisesti häkin päälle jääneet kymmenisen nippusidettä ja tiputti ne yksitellen lattialle.

Touhuamisen jälkeen ne tekevät muutaman lennon kuin yhteisestä sopimuksesta ja joko palaavat omaan häkkiin syömään tai sitten jäävät katon rajaan samalle oksalle istumaan rinnakkain.

Silloin se alkaa, Ilpon loputon lörpötys. Se kujertelee pehmeällä äänellä ja kertoilee juttuja Matildalle. Matilda istuu ja kuuntelee hievahtamatta. Jos Ilpo silloin astuu kauemmaksi, Matilda seuraa sitä välittömästi perässä ja keskittyy uudelleen silmät kiinni kuuntelemaan Ilpon suloista lörpötystä.

Äänimaailmaan kuuluu seuraavia päivittäisiä ääniä:

1) Kimeän kimakka lauman kutsuhuuto. Sitä käytetään aamulla kun perhe herää ja tulee alakertaan. Onneksi vasta silloin, eikä aamulla ulkolintujen herätessä auringon nousuun. "Tuokaa salaattia, tomaattia, porkkanaraastetta, kurkkua! Haluamme ulos lentämään! Huomenta kaikille!"

2) Matildan kamalat rääkäisyt kun asiat eivät mene sen mielen mukaan. Onneksi vain kerran, kaksi päivässä.

3) Ilpon tasainen hiljainen lörpötys, jota on mukava kuunnella. 

4) Hiljaisuus, kun linnut torkkuvat / nukkuvat.