Aamulla kävimme syömässä aamiaisen ja lähdimme Skaerupin eläintarhaan. GPS sanoi itsensä irti ja niin sitten ihmettelimme minne mennä. Yael uskoi lujasti, että ajamalla eteenpäin eläintarha löytyisi. Minä epäilin vahvasti metodia ja olin varma, että Tanskan ollessa kyseessä, eteenpäin ajamalla päätyisimme vain meren rantaan.

Mutta tyttäreni oli kuin olikin oikeassa ja eläintarha oli edessämme (tosin ajoimme ensin ohi, sillä kyltti oli kovin vaatimaton). Villieläimet olivat kivoja, mutta vuohet olivat kaikkein mukavimpia. Aurinko paistoi ja leppoisa tuulenvire puhalsi. Kiertelimme eläimiä katsomassa, itse ihastuin eniten mainalintuun, joskus vielä hankin sellaisen (jos oikein pahasti sekoan). Olen halunnut sellaista jo lapsesta saakka, siitä asti kun ensi kertaa kuulin linnusta Aku Ankassa. Terve järki on kuitenkin tähän mennessä suojellut minua moiselta hankinnalta. Mainat nimittäin pitävät järkyttävää meteliä ja sotkevat kuin pulut kakkaamalla löysiä ulosteita. 

Paluumatkalla pysähdyimme isossa ostoskeskuksessa ja löysimme kodikkaan ravintolan kävelykadun sisäpihalta. Tarjoilija varoitti, että ruoan saaminen voi viedä tovin, mutta ruoka oli hyvää ja ehdottomasti odottamisen arvoista. Itse otin kanasalaattia ja lettuja jäätelön kanssa. 

 

 

 Kilit olivat todella söpöjä.

 

 Sitten Yael sai pussillisen ruokaa vuohille annettavaksi ja hetkessä hän muuttui pillipiipariksi.

 

 Alun kaaoksen jälkeen hän sai tilanteen haltuunsa...

Kävelykatu oli aika kiva yllätys, kun tulimme ison kauppakeskuksen ulos. Olimme ajaneet sisään parkkihalliin, emmekä tienneet kävelykadusta, sillä se ei näkynyt kadulle, josta yleensä ajoimme kauppakeskuksen ohi.