20090818_08.jpg

Olen taas vanhentunut muutaman harmaan hiuksen. Pienet suloiset lapseni ovat yksi kerrallaan aloittaneet koulutaipaleensa suuressa maailmassa. Joka vuosi 12 vuoden ajan, olen saattanut ja sitten vilkuttanut pienelle reppuselälle ensimmäisenä koulupäivänä.

Nyt oli taas tuo päivä, kun kesälaitumien jälkeen piti aloittaa reppu selässä vaeltaminen koulutiellä. 

Tarjosimme kuopukselle kyytiä kouluun, sillä hän aloitti uudessa koulussa. Kuopus kuitenkin halusi pelata ja lähteä vasta myöhemmin itse kouluun. Hän lähti hyvissä ajoin, mutta sitten soi puhelimeni.

"Äiti, olen Pasilassa, juna ei pysähtynyt oikealla pysäkillä".

Mieheni oli juuri aloittamassa kokousta, Michaelilla ei ole autoa, minä olin hautausmaalla ja Yael juuri lähdössä töihin. Aikaa oli puoli tuntia selviytyä takaisin Espooseen, jotta ensimmäinen päivä ei alkaisi myöhästymisellä.

Michael tarkisti, junia ei ollut tulossa siihen hätään, ainoa joka tuli, myös meni kun kuopus oli väärällä laiturilla.

Minulla alkoivat olla ideat vähissä ja uurnan lasku oli alkamassa.

Viimeiset puhelinsoitot:"Taksitolpalle ja reippaasti!", "Yael, heti auton rattiin ja reippaasti koulun pihalle vastaan taksia maksamaan".

Herran haltuun, lähdin uurnan laskuun.

***

Kuopus saapui koulun pihalle 2 minuuttia ennen koulun alkua, Yael maksoi taksin. Taas yksi ensimmäinen koulupäivä vähemmän.