Perheessämme Danaa usein mollataan. Joskus syystä, joskus syyttäkin...

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että on Danassa hyviäkin puolia. Se on ehdottoman tervepäinen, vaikkakin haluaa puolustaa Yaelia kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Sillä on paras turkki koiristamme, tuuhea, mutta ei takkuunnu. Sen turkin väri on pysynyt hyvänä eikä ole harmaantunut. Sillä on riittävän pitkät koivet agilityyn, jotta se pystyy juoksemaan lujaa. Sen runko on neliömäinen eli se näyttää ihan sievältä turkin kanssa. 

Se osaa rentoutua eli nukkuu autossa, kisoissa, missä vain, mutta siitä löytyy virtaa tarvittaessa. Se on koiristamme fiksuin, jopa äitiään nopeampi oppimaan, vaikka Niinakin on uskomaton naksun kanssa. Se on terve, A:n silmät, nollapolvet, eikä se ole tainnut koskaan sairastaa elämänsä aikana, ei ripulia, korva- tai silmätulehduksia. Se haukkuu kohtuullisen vähän ja sen ääni on siedettävä verrattuna esim. Rouskuun.

Sen paino (2,5 kiloa) tekee siitä aidosti sylikoiran, jota jaksaa pitää sylissä ja kantaa pidemmänkin ajan tarvittaessa. Mahtuu takin sisään talvella kisoissa kun on kylmä ja takin vetskarin saa vielä kiinni. Pysyy lauman mukana eli ei haahuile omia retkiään esim. mökillä kuten Bicho, Noora ja Rousku välillä. Ei koskaan haasta riitaa omien koirien kanssa eikä ole koskaan tapellut yhdenkään koiran kanssa. Se osaa näyttää söpöltä, herttaiselta ja ah niin viattomalta.

Yael epäilee, että se on ihmisen reinkarnaatio, joka on vahingossa uudelleen syntynyt koiraksi.