Tämä viikko alkoi koko työurani surkeimmissa merkeissä.  Meillä on (taas) organisaatiomuutos edessä ja ihmisten pinnat ovat olleet kireällä jo useamman kuukauden. Useiden pienten asioiden summana tapahtumat etenivät siihen pisteeseen, mihin niiden ei koskaan pitäisi edetä. Työtoverini hyppäsi työpaikalla kuudennen kerroksen kaiteen yli. Tapahtuma oli odottamaton ja jätti paljon kysymyksiä tapahtuneeseen johtavista syistä. Olisiko tilanne voitu välttää? Miksi työelämä on nykyisin niin kireää, että ihmisille ei tunnu jäävän sijaa? Mitä todella tapahtui, miksi?

Olen vuosien varrella nähnyt useammankin burn outin ja miettinyt, miksi työelämä linkoaa ihmisistä viimeisenkin pisaran tai kääntäen, miksi ihmiset antavat työelämän lingota viimeisenkin pisaran itsestään. Toki varmasti muilla aloilla voi olla paljonkin leppoisampaa, mutta IT-alalla kilpailu on kovaa ja yrityksen arvot tuntuvat olevan sen mukaiset.

Jotkut hyppäävät oravanpyörästä vapaaehtoisesti ulos, jotkut systeemi linkoaa ulos.

Kaikkein surullisinta on, että kukaan ei ole korvaamaton. Kun yksi avainhenkilö lähtee, tilalle on heti tulossa kaksi muuta. Kun tuotanto siirretään toiseen maahan, homma pyörii parissa kuukaudessa ilman pahempaa nikottelua.