20080504_1.jpg

Eilen kävin siivoamassa mummin kotia, lakaisin lattiat ja vaihdoin puhtaan pöytäliinan. Tyhjensin kaikki kaapit ja laatikot olohuoneessa ja hänen makuuhuoneessaan. Päätavoitteena oli löytää kaikki lääkekätköt (niin kauan kuin lääkkeet ovat vielä käyttökelpoisia, jotta hän voi syödä ne loppuun vanhainkodissa, sillä esim. Alzheimerin taudin lääkkeet ovat melko kalliita). Kuvassa näkyvät lääkkeet ovat vain noin puolet lääkkeistä, joita asunnossa oli, sillä kotisairaanhoidon lukitussa pakissa olleet lääkkeet vein jo aiemmin vanhainkotiin. Toinen tavoite oli viedä käyttövaatteet vanhainkotiin, kunhan saan ne ensin pestyä.

Lajittelin tavarat roskiin meneviin, jotka setäni vielä käy läpi ja heittää ne sitten pois. Niihin, jotka vien mummille vanhainkotiin ja tavaroihin, jotka jäävät asuntoon.

Loppuvaiheessa mummi kirjoitti itselleen muistilappuja ja oli sydäntä särkevää tajuta, kuinka heikoilla hän oli taudin ollessa jo pitkälle edennyt. Useammassa pikkupurkissa oli muutama lääke ja purkissa lappu "aamu" tai "ilta", pillerit olivat kuitenkin unohtuneet purkkiin. Lajitellessani tavaroita mietin, olisinko voinut tehdä enemmän, mutta tarjosin apua pari vuotta sitten (otin yhteyttä kaupungin vanhusten huoltoon) ja silloin hän kieltäytyi ehdottomasti kaikesta ulkopuolisesta avusta. Vasta viime kesänä hän suostui edes tapaamaan sosiaalityöntekijöitä.

Kuinka paljon muistoja ja elettyä elämää onkaan asunnossa, jossa on asuttu yli 40 vuotta. Kuinka vaikeaa onkaan lajitella tavaroita, kun ei tiedä, ovatko ne olleet rakkaita ja tärkeitä mummille tai ukille. Pikkuesineitä, joiden tiedän olevan tärkeitä mummille, olen vienyt vanhainkotiin, mutta entä kaikki muut esineet?

Mummi kertoi usein, että valokuvat olivat ukille kaikkein tärkeimpiä: "jos tulipalo tulee, pelasta valokuvat, jätä kaikki muu". Mikä on valokuvien kohtalo nyt? Entä useat matkamuistot ympäri maailmaa?

Olin henkisesti ihan hajalla työn jälkeen. Onneksi jäljellä on enää keittiö, siivouskomero, vaatehuone, kylppäri ja kaksi muuta makuuhuonetta. Missään niistä ei pitäisi olla henkilökohtaisia esineitä, en taitaisi kestää enää yhtään surullista muistoa. En ole vuosiin nähnyt painajaisia, mutta tuo urakka laukaisi yöllä painajaiset.