20081007_02.jpg20081007_01.jpg

Tänään koukkasin vanhainkodin kautta töistä päästyäni. Mummi oli pirteän oloisena ja jutteli niitä näitä toisen rouvan kanssa. Hän tunsi minut, mikä oli mukavaa.

Kun kysyin, haluaisiko hän tulla iltakahville meidän luoksemme, hän olikin jo samantien valmiina lähtöön.

Liikkuminen on hankalaa ja meillä oli rollaattori mukana myös meillä kotona. Askel on kovin laahaava ja jaloissa ei ole oikein voimia. Jouduin nostamaan jalat autoon, myös istuma-asennon korjaaminen autossa oli vaikeaa. Aiemmin minusta muistitoiminnot menivät huonommiksi romahtaen, mutta nyt myös motoriikka on heikentynyt.

Mummin on vaikea havaita esineitä, vaikka ne olisivat hänen edessään. Hän ei tunnistanut annettua tablettia tabletiksi. Mummi ei nähnyt käsilaukkuaan, joka roikkui rollaattorissa hänen edessään, kun mummi istui sohvalla. Tuokin on uusi oire, jota ei ole ollut aiemmin. Aikaisemmin hän etsi esineitä, eikä löytänyt niitä. Nyt hän ei enää tunnista annettuja esineitä.

Mummi muisteli sota-aikoja ja minun syntymääni. Juttelimme ukista ja mummi oli pahoillaan, ettei ukki ehtinyt nähdä valmistumistani ja työuraani. Ukki olisi kuulemma ollut ylpeä. Sain myös kehuja ajotaidostani.