Heräsin aamuyöllä neljän aikoihin, kun Dana yski. Yskä kuulosti pahalta, ensin otin Danan sänkyyni nukkumaan, mutta sitten juttelin tyttöni kanssa ja päätimme viedä sen päivystykseen.

Kun lähdimme ajamaan, yskä loppui, mutta menimme kuitenkin pieneläinklinikalle. Siellä vartija päästi meidät sisään ja meni ilmoittamaan tulostamme. Odottelimme reilun tunnin tyhjässä odotushallissa, mutta kukaan ei tullut. Koska Danan yskä oli lakannut ja kello oli jo yli kuuden, niin päätimme vähin äänin lähteä takaisin kotiin.

Tyttöni kysyi minulta kotiin ajaessamme, että mitä jos meillä olisi oikeasti ollut joku hirveä hätä? Missä kaikki henkilökunnan jäsenet olivat vartijaa lukuunottamatta?

Olihan tuo yksi tapa viettää aamun varhaiset hetket. Taivas oli kirkas ja täynnä tähtiä kun lähdimme ja aurinko oli jo nousemassa kun palasimme.