Sain loistoajatuksen ehdottaa metsää treenipaikaksi, kun minua pyydettiin jälkitreeneihin. No aika nopeasti selvisi, että kun lumi sulaa ja maa on roudassa, metsässä on melkoisesti vettä.

Lisäksi Honey Boneyni on vedestä noutava lintukoira, se mennä porskutti läpi jokaisen lätäkön, mitä se metsästä löysi, se ei edes huomannut lätäköitä... Yhteen se upposi puoliväliin kylkeään, ilme oli "hups, mitä sinä siellä perässä mutiset, hop hop, tule perässä ja lisää vauhtia". Yritin parhaani olla sotkeutumatta puihin ja uppoamatta lätäköihin.

Plussan puolella vahvasti, se pysyi jäljellä melkoisessa vauhdissa vesiesteistä huolimatta ja löysi etsittävänsä.

Kotona odotti Maddy, jonka upean näyttelyleikkauksen Honey hoiteli huomattavasti rennommaksi tunnissa.